Heipodei.

Pahoittelut blogihiljaisuudesta, tämä kevät yllätti kiireisyydellään, luulin että koulun suhteen olisi ihan leppoisaa mutta aika stressaavaahan tämä on ollut. Halusin kuitenkin tulla kertomaan olevani hengissä (ihme kyllä) ja vähän höpisemään kuulumisistani.

Kuten varmaan moni muukin, ehdin olla jo niin innoissani kun säät lämpenivät ja ulkona oli niin aurinkoista koko ajan... Auringonpaiste ja lämpö piristivät mielialaakin ihan hirveästi, mulla oli ihan eri tavalla energiaa saada aikaiseksi kaikenlaista. Nyt tämä vallitseva sää ja ikävä takatalvi masentavat sitten oikein kunnolla : (

Tämänhetkiset kurssit tosiaan osoittautuivat aika paljon työläämmiksi kuin osasin odottaa. Kaikenlaisia deadlineja on vähän väliä ja motivaation taso vaihtelee aika reippaasti. Välillä mulla on ihan hirveästi intoa väkertää kaikenlaisia typeriä tehtäviä ja esitelmiä kaikenlaisesta, mutta välillä taas tekee mieli käpertyä peiton alle ja olla viikkoon tekemättä mitään....

No, onneksi tämä jaksokaan ei kestä enää kuin nelisen viikkoa plus päälle tenttiviikko, mutta se vain tarkoittaa sitä, että isoimpien ja työläimpien juttujen deadlinet lähestyvät uhkaavasti... Sitten alkaakin "kesäloma" ja mulla toivon mukaan vihdoin nyt on se paikka syventävään harjoitteluun. Eilen koin pienen hermoromahduksen harjoittelupaikattomuuden takia, mutta tänään onneksi sain vastauksen yhteen hakemukseeni ja taitaa homma järjestyä : 3

Loppukevennykseksi(?) random selfie! Olen nyt innostunut huulipunista ihan hirveästi ja olen yllättänyt itsenikin, kun pari vähän tummempaakin punaa on usein löytänyt tiensä arkimeikkiini : ) Sopii mun mielestä kivasti punaisiin hiuksiin ja mun vaatteisiin, kun käytän nykyään niin paljon ruskeaa.

Kiireviikko

Viime viikko oli aika rankka, stressaava ja tekemisentäyteinen, joten blogiin kirjoittelu ei oikein edes ehtinyt käydä mielessä missään välissä. Minua eniten stressannut asia onneksi ratkesi perjantaina vähän niin kuin itsestään, ja loppukesäni parani huomattavasti. Tämä viikko pitää vielä jotenkin selvitä hengissä, mutta sitten helpottaa. Mutta ei siitä enempää nyt.

Viikonloppuna vietimme poikaystäväni kanssa nelivuotispäivää ja päätimme, että voisi olla kivempaa tehdä itse jotain vähän parempaa ruokaa, kuin lähteä taas ravintolaan syömään (sitä kun teemme muutenkin niin paljon, lol). Onneksi teimme näin, ruuasta tuli ihanaa!

Tältä kattauksemme näytti :P Paistettua lohta, kermaviilikastiketta, uusia perunoita, salaattia ja viiniä!

Lauantai-iltana kävimme katsomassa The Fault In Our Starsin ja voi hitto - en muistanutkaan, kuinka tunteitä herättävä se oli! Alkuleffan nauroin ihanalle ja aidontuntuiselle tilannekomiikalle ja loppupuolen vollotin melkein koko ajan... Ehkä parhaiten onnistuneita kirjoista tehtyjä elokuvia pitkäänpitkään aikaan.

Sunnuntaina oli sitten pikkuveljeni rippijuhlat, ja minä hääräsin keittiössä suurin piirtein koko sen ajan, kun vieraita oli. Se oli ihan mukavaa. Tarjoiluja jäi tietysti yli aika paljon, joten mekin saimme tänne mukaan kaikenlaista, lähinnä pastejoita ja suolaista piirakkaa. Nyt ne maistuvat vielä hyviltä, mutta eiköhän se kyllästyminen kohta iske.

Ei minulla muuta tällä kertaa. Näin vinkkauksena tulevaan kuitenkin vielä, minulla on Iinyn ja Mellan blogeista inspiroituneena ollut suunnitteilla postaus hiushistoriastani muutaman viime vuoden ajalta, ja olen jo saanut keräiltyä kuvia sitä varten. Sellaista siis pian edessä : )

Ei niin kiva perjantai

Voi tätä stressin määrää. Luulin taas jo saavani ahdistusta aiheuttavien asioiden listaa jo vähän lyhyemmäksi, mutta sitten niitä ilmestyi taas lisää. Sain tehtyä viimein englannin kirjoitustehtävän, jonka palautuspäivä on tänään (aikaa siis oli kyllä kaksi viikkoa). Sain viimein pyydettyä sen suoritusotteen, jotta voisin hakea hyväksilukua syksyn kursseista.

MUTTA. Suoritusotteesta puuttuukin yksi opintojakso, enkä tajua miksi - jos en olisi päässyt tenttiä läpi joka kyllä on mahdollista, se pitäisi kuitenkin olla suorituksissa arvosanalla hylätty. Lisäksi koin pienen säikähdyksen, kun tajusin aamupäivällä unohtaneeni juuri ostamani muistitikun pari päivää sitten yhteen koulun atk-luokista koneeseen kiinni. Joku ystävällinen oli sentään vienyt sen infoon ja sain sen sieltä iltapäivällä takaisin.

Jotain positiivistakin. Sain eilen mummiltani kivat korvikset ja samanlaisen/samanmuotoisen kaulakorun.

Eivät hiukseni noin kirjavat luonnossa ole :o

Hyvää viikonloppua! Minä lähden opiskelija-aktiiveilemaan korpeen viikonlopuksi, joten uutta postausta ei tule ainakaan ennen maanantaita.

Laiskuus ja kiire ovat huono yhdistelmä

Sanoin edellisessä postauksessa olevani onnellisempi, kun tekemistä riittää ja on jopa kiire, mutta en silti voi olla toivomatta, että olisi vähän enemmän aikaa olla ja levähtää kotona. Siis ilman, että se laiskotteluaika pitää vähentää yöunista ja viivyttää nukkumaanmenemistä ihan liian myöhään, että ehtisi edes hetken löhöillä meidän ihanalla valtavalla sohvalla tietokone sylissä tai tv:tä katsellen tai jotain vastaavaa.

Stressini ilmenee ihmeellisinä hysteriapuuskina. Onneksi kohta on joululoma.

Tätä asuntoa olisi kiva myös koulukiireiltä ehtiä siivota. Kuitenkin aika moni haluaisi päästä jo näkemään, että millainen paikka tämä oikein on. Tällä hetkellä vastaus on kaaos. Ei vain ole oikein ollut aikaa saada vaatteita pois muovipusseista tms., ja tuo toinenkin on viikot siellä armeijassa vielä (enää!) pari viikkoa ja yksin saan aikaiseksi vieläkin vähemmän.

Keskiviikkona on opiskelijayhdistyksemme järjestämä Itsenäisyyspäivän gaala ja odotan sitä aika innolla. Varsinkin nyt, kun paniikki on kadonnut kaikkien hallituslaisten mielestä, eikä enää pelätä, että koko tapahtuma on tuhoon tuomittu. Kivaa päästä pukeutumaan vanhojentanssimekkooni taas! Ihme, että mahdun siihen edes enää.

Minua hermostuttaa se, että minun pitäisi seuraavan kerran työvuoroja tarjottaessa uskaltaa sanoa, etten aiokaan enää jatkaa. Olen siis ollut nyt muutaman kerran blokkarina yhdessä baarissa ja vaikka se itse työ onkin nyt alkujärkytyksen jälkeen ihan siedettävää, niin yötyö ei vain oikein sovi minulle. Olen työvuoron jälkeisenä päivänä aina ihan puhki, enkä oikein jaksaisi tehdä mitään. Niitä koulujuttakin valitettavasti kuitenkin pitäisi pystyä tekemään viikonloppuisinkin. Ja kaikkea muutakin.

... ja se iltaisin töihin meno ja aamulla ihan liian myöhään nukkuminen vie taas lisää sitä vähäistä vapaa-aikaani. Ei minun rahatilanteeni edes ole todellakaan opiskelijaksi mikään huono, joten ei minun pakko ole mitään töitä tehdä.