This won't hurt more than a pinch

Randomia ja epämääräistä selostusta tulossa.

Eilinen harjoitusinssi meni melkoisen metsään, eikä päivä muutenkaan ollut kovin kehuttava, illalla olin ihan romahduspisteessä. Tänään ajotunnilla luottamus itseeni kasvoi, kun kaikki eilen vaikeuksia tuottaneet jutut menivät ihan hyvin. Kyllä minä selviän.

Lontooseen lähtö on jo ihan lähellä ja vähän alkaa jo jännittää. On ollut niin kova ikävä sitä paikkaa. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta on hassua, kuinka paljon yhteen kaupunkiin voi kiintyä.

Sain myös tässä pari päivää sitten idean postaukseen, jossa esittelisin muutaman lempivaatteeni. Jos vaikka ensi viikkoon mennessä saisin kuvailtua niitä.

NaNon suhteen kävi yhtä aikaa hyvin ja huonosti. Niin monta kirjoittamatonta päivää tuli tässä välissä, ettei sen viidenkymmenentuhannen saavuttaminen enää ole minun tahdillani mahdollista. Tämänhetkinen 29k on kuitenkin itseltäni ihan mieletön saavutus, olen tyytyväinen siihenkin. Ensi vuonna sitten - kolmas kerta toden sanoo?

Se aika vuodesta

Ensimmäinen NaNoWriMo-postaus tänä vuonna, hee. (Niille, jotka eivät NaNosta ole kuulleet, lyhyt selostus: marraskuun aikana tarkoitus kirjoittaa 50 000 sanan romaani.)

Vaikka ensimmäinen osallistumiskertani viime vuonna menikin melko lahjakkaasti metsään, ei kauheasti täytynyt miettiä, osallistunko nyt vai en. Marraskuu on kyllä taas suht kiireinen kuukausi (Lontoonmatka sentään suurimmaksi osaksi joulukuun puolella, mutta kyllä sinne vielä ainakin koeviikko mahtuu), mutta pakko on yrittää.

 

Suunnittelu ei kyllä ole perusjuonta enempää hirveästi edennyt, päähenkilön nimenkin kanssa kamppailen vielä (kuusi vaihtoehtoa tällä hetkellä). On tässä vielä yli puoli kuukautta aikaa...

Tarina taitaa sijoittua Iso-Britanniaan, vähän olen pyöritellyt sen ja Yhdysvaltojen välillä, mutta saa nähdä. En onnistunut pitämään yliluonnollisia elementtejä poissa (vampyyrit kylläkin jätin pois tällä kertaa, snif), joten ainakin nyt ennustajia ja tällaisia tulee olemaan mukana. Ja kolmiodraamaa, yay! Alkupuolella taidan keskittyä eniten vain päähenkilön esittelyyn ja hänen arkielämäänsä ennen hänen kykynsä astumista kuvioihin.

Haluan, ettei tarinassa hyvis-pahis-asettelu ole niin mustavalkoinen ja heti alusta asti selvä, vaan "hyviksiksi" luulluista paljastuukin asioita ja asetelma kääntyykin päälaelleen. En ihan vielä tiedä, miten tämän toteutan, sillä alun perin suunnittelemani pahiksesta hyvikseksi muuttuva henkilö ei ehkä taivukaan siihen.

Olen niin hukassa suunnittelun kanssa - välillä writer's block iskee liiallisen ja välillä taas liian vähäisen suunnittelun takia. En ole löytänyt vielä pitkien tekstien kanssa sitä itselleni sopivaa välimaastoa.

Pitänee vain luottaa tajunnanvirralla tekstin suoltamiseen ja miettiä niitä ristiriitaisuuksia ja ongelmia myöhemmin. Kunhan vain tänä vuonna saisin aikaiseksi edes sen 25k sanaa...