Kipeilypäivän höpinöitä

En onnistunut taaskaan välttämään tätä talvipakkasilla vilustumista, vaikka kovasti sitä vastaan taistelinkin. Täällä siis istuskelen kotisohvalla parantelemassa itseäni juoden ihanaa Fazerin tummasta suklaasta tekemääni kaakaota. Illalla ajattelin tehdä (taas) kasvissosekeittoa.

Minulla on lähipäivinä ollut hirveä tarve saada kirjoittaa jotain pitkästä aikaa, siis jotain runoja pidempää ja koulujuttuja luovempaa. Alunperin tämän kirjoitusikävän synnytti liiallinen Californicationin katsominen (en edes ymmärrä miksi edes pidän kyseisestä sarjasta), sillä päähenkilö Hankhan on kirjailija. Siitä se tunne jotenkin sitten lähti voimistumaan.

Haluaisin kokea taas sen yhtäkkisen inspiraation tunteen ja kirjoittaa jotain (ainakin itselleni) hyvin mullistavaa. Osaankohan edes enää?

Lähde: Pinterest

So light 'em up up up, I'm on fire

Olen ollut viikonlopusta lähtien ihan kamalan kipeä - sunnuntaina oli lähemmäs 39 astetta kuumetta, vieläkin ihan järkyttävä kurkkukipu ja yskäkin alkoi eilen. Vähän alkaa olla paniikkia ilmassa, sillä perjantaina on äidinkielen tekstitaito ja olisi kiva siihen mennessä olla terve. Huomenna lääkäriin.

Eilen tapahtui kuitenkin jotakin, joka onnistui piristämään minua.

Fall Out Boy - bändi, joka ilmoitti muutama vuosi sitten jäävän "määrittelemättömän pituiselle tauolle" ja jonka siis luulin jo lopettaneen ja joka oli minulle joskus yläasteella about koko elämä - julkaisee huhtikuussa uuden albumin ja julkaisivat juuri uuden singlen.

Tyhmää kyllä, aluksi minut valtasi hirveä paniikki ja ahdistus - mitä jos en pitäisikään heidän uudesta musiikistaan? Kuunneltuani My Songs Know What You Did In The Darkin ensimmäisen kerran en oikein osannut sanoa mitään, mutta nyt kuunneltuani sen useamman kerran olen ihan mielettömän iloinen.

Tämä on edelleen sama bändi ♥

En ehkä enää osaa rakastua heihin samalla tavalla kuin silloin 13-vuotiaana, mutta voi hitto minulla on ollut ikävä tätä bändiä! Ja tämä tarkoittaa sitä, ettei minun tarvitsekaan luopua toivosta erään suurimman unelmani suhteen - voinkin ehkä joskus nähdä heidät livenä!

They will never be the same

Maanantaina siis joutuessani kävelemään kotiin (mieluummin menen miten tahansa muuten kuin kävellen, siihen menee niin hirveästi aikaa) viihdytin itseäni räpsimällä kännykällä kuvia (siksi Instagram). Kaktus ei ole maanantailta, vaan muistaakseni tiistaina, mutta anyway. Se on jo viisi vuotta vanha ♥

Löysin eilen itselleni Ebaysta penkkaripuvun ja aamulla äiti laittoi sen tilaukseen - minusta tulee tiikeri, jee.

Toivon, että en tulisi tässä syksyllä kunnolla kipeäksi vaan jatkaisin sinnittelyäni, mutta eihän se tietenkään noin voi mennä. Aamulla herätessäni oloni oli ihan kamala, jes. Lisäksi alan tulla hulluksi jo nyt, koska flunssaisena minusta tulee ihan yliherkkä ja kummallinen itkupilli. Paras tähän mennessä tänään: aamulla tuli vedet silmiin, kun halusin kuunnella musiikkia iPodista lukiessani, mutta iPodin akku olikin melkein tyhjä. Seriously..?