maanantai 2. joulukuuta 2013

Laiskuus ja kiire ovat huono yhdistelmä

Sanoin edellisessä postauksessa olevani onnellisempi, kun tekemistä riittää ja on jopa kiire, mutta en silti voi olla toivomatta, että olisi vähän enemmän aikaa olla ja levähtää kotona. Siis ilman, että se laiskotteluaika pitää vähentää yöunista ja viivyttää nukkumaanmenemistä ihan liian myöhään, että ehtisi edes hetken löhöillä meidän ihanalla valtavalla sohvalla tietokone sylissä tai tv:tä katsellen tai jotain vastaavaa.

Stressini ilmenee ihmeellisinä hysteriapuuskina. Onneksi kohta on joululoma.

Tätä asuntoa olisi kiva myös koulukiireiltä ehtiä siivota. Kuitenkin aika moni haluaisi päästä jo näkemään, että millainen paikka tämä oikein on. Tällä hetkellä vastaus on kaaos. Ei vain ole oikein ollut aikaa saada vaatteita pois muovipusseista tms., ja tuo toinenkin on viikot siellä armeijassa vielä (enää!) pari viikkoa ja yksin saan aikaiseksi vieläkin vähemmän.

Keskiviikkona on opiskelijayhdistyksemme järjestämä Itsenäisyyspäivän gaala ja odotan sitä aika innolla. Varsinkin nyt, kun paniikki on kadonnut kaikkien hallituslaisten mielestä, eikä enää pelätä, että koko tapahtuma on tuhoon tuomittu. Kivaa päästä pukeutumaan vanhojentanssimekkooni taas! Ihme, että mahdun siihen edes enää.

Minua hermostuttaa se, että minun pitäisi seuraavan kerran työvuoroja tarjottaessa uskaltaa sanoa, etten aiokaan enää jatkaa. Olen siis ollut nyt muutaman kerran blokkarina yhdessä baarissa ja vaikka se itse työ onkin nyt alkujärkytyksen jälkeen ihan siedettävää, niin yötyö ei vain oikein sovi minulle. Olen työvuoron jälkeisenä päivänä aina ihan puhki, enkä oikein jaksaisi tehdä mitään. Niitä koulujuttakin valitettavasti kuitenkin pitäisi pystyä tekemään viikonloppuisinkin. Ja kaikkea muutakin.

... ja se iltaisin töihin meno ja aamulla ihan liian myöhään nukkuminen vie taas lisää sitä vähäistä vapaa-aikaani. Ei minun rahatilanteeni edes ole todellakaan opiskelijaksi mikään huono, joten ei minun pakko ole mitään töitä tehdä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti