Tanssilattialla kolisevat kallot, pikkukaupungin peilipallot

Olen jo pari kertaa alkanut kirjoittaa postausta tänne, mutta joka kerta olen lopettanut kesken kun teksti ei vain ole kuulostanut siltä kuin haluaisin. Nyt otin kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni, jos nyt pääsisin loppuun asti.

Ajattelin kertoa kuulumisiani nyt kuvin, kun on tullut valokuvattua normaalia enemmän, sillä minulle(kin) on sattunut se kuuluisa arkihaaste ensin Instagramissa ja sitten Facebookissa. Tämä on taas yksi juttu, jonka dissaajia en ymmärrä. Jos ne kuvat ei kiinnosta, ne voi vain scrollata ohi ja jättää huomiota, ei se tee sinusta mitenkään uniikkia ja fiksua, jos dissaat näiden haasteiden tekijöitä. Jokainen tavallaan!

Nämä kynnet olivatkin blogissa jo, pääsiäiskynteni. Tuossa myös vähän kaikkea ylimääräistä kynsisälää, jotka eivät kynnelle asti päätyneet (kerrankin osasin koristellessa vähän rajoittaa). On nykyään niin huonosti aikaa lakkailla, että nämä ovat kynnelläni vieläkin.

Divergentistä ja leffasekoiluistamme puhuin myös täällä jo, kyllä me se Grand Budapest Hotelkin käytiin katsomassa. Se oli tyyliltään sitä mitä Wes Andersonilta odotinkin ja näyttelijät olivat huikeita (etenkin Ralph Fiennes!), mutta ei se kyllä niin hauska ollut kuin kaikki sanoivat. Kiva kuitenkin.

Olen myös tehnyt jotain, mitä ei kovin usein tapahdu! Nimittäin leiponut. Säilykepäärynöistä (kyllä, se ei ole omenapiirakka) piti saada tehtyä jotain, niin väänsin piirakan. Siitä tuli vähän kuiva, mutta onneksi vaniljakastike pelasti.

Vapunaaton vietin haalareissa ja lakki päässä (ekaa kertaa, jee!) hilluen. DJ soitti ihan mielettömän hauskaa musaa (lähinnä kasarihittejä), joten minut oli vaikea saada tanssilattialta loppuillasta pois : D

Äitini osti blenderin tilalle monitoimikoneen, joten me saimme sitten blenderin. Olenkin pitkään toivonut jotain vekotinta, jolla saisi itseä tehtyä helposti smoothieita ja pirtelöitä. Nam ♥

Nyt kun yskäni on helpottanut, olen päässyt kävelylenkkien lisäksi juoksemaankin. Nyt kun allergiatkin vielä helpottaisivat, niin ei tarvitsisi pysähdellä aivastelemaan koivujen lähistöllä...

Ja viimeisenä...

... eilen pääsin viimein näkemään Olavi Uusivirran livenä, ja pääsin yhteiskuvaankin, iih! (Ja ennen keikkaa Olavi lisäsi Twitterissä tweettini suosikkeihinsa!) Aika monet biiseistä oli minulle semivieraita kun en ole herran uutta musiikkia ihan niin paljon kuunnellut, enkä päässyt lavan eteen fiilistelemään kun vatsani kiukutteli suurimman osan illasta ja tuntui kivemmalta istua lähimmän pöydän ääressä. Hienoa se silti oli.

Nyt palaan koulujuttujen ääreen, kun olen taas vähän antanut niiden kasaantua.