tiistai 15. huhtikuuta 2014

Mömömöö

Edellisestä postauksesta kuukausi, yyh. Anteeksi. Tuntuu, etten ole lähiaikoina muuta ehtinytkään tehdä kuin olla kipeänä (oksennustauti ja parit flunssat on tässä ehditty kokea), joten ei ole oikein ollut bloggailufiilis tai edes mitään aiheita.

Kuukauden aikana olen sairastelun lisäksi ehtinyt käydä miittailemassa Helsingissä, tehdä hirveästi opiskelijayhdistysjuttuja (taas) ja yllättänyt itseni lukemalla järkälemäisen kirjan noin viikossa. Ennen tällainen lukutahti oli minulle ihan normaali, mutta nykyään ei ole oikein ollut aikaa.

Donna Tarttin Pieni ystävä oli hyvin hämmentävä lukukokemus. Halusin lukea sen vain siksi, että Jumalat juhlivat öisin on yksi lempikirjoistani ikinä. Noh, Tarttin romaaneissa ei juurikaan ollut mitään yhteistä murha-teeman lisäksi. Kyllä minä tästäkin pidin, mutta yllättäen tullut loppu ja kirjoitustyylin raskaus ja hidastempoisuus vähän häiritsivät lukukokemusta.


Lainasin samalla kirjastosta Tarttin uusiman romaanin The Goldfinchin ja sen vuoro on nyt seuraavaksi. Minulla on myös Jane Austenin Viisasteleva sydän (Persuasion) kesken, mutta se tuntuu vähän tylsältä verrattuna muihin Austenin teoksiin.

Olen katsellut elokuviakin taas aika paljon, viimeisimmäksi Chicagon. Se yhtä aikaa latisti ja kasvatti rakkauttani 1920-lukua kohtaan. Mitäköhän muita... Only Lovers Left Alive oli ihan hyvä, mutta pieni pettymys silti. Vicky Cristina Barcelona yllätti positiivisesti. Zack And Miri Make A Pornosta en edes sano mitään, The Greatest Movie Ever Sold -dokkarin katsoin koulua varten. The Education oli erikoinen mutta hyvä, The English Patient mielenkiintoinen mutta vähän pitkäveteinen. I Love You, Man oli sellainen hyväntuulinen kiva komedia.


Tällaista tällä kertaa, yritän taas olla vähän aktiivisempi : D

2 kommenttia:

  1. Jumalat juhlivat öisin on myös mun lempikirja, sen takia mua hämmästytti ihan valtavasti sen ja tuon Pienen ystävän välinen tasoero. Tolle jälkimmäiselle taisin esimerkiks Goodreadsissa antaa arvosanaksi 2/5. Se sama tyyli, mitä tossa Jumalat juhlivat öisin -kirjassa rakastin (se hidastempoisuus ja juonen keriytyminen auki pikkuhiljaa ja yksityiskohtaisuus) oli tuossa Pienessä ystävässä just se kompastuskivi. Se oli tylsä ja pitkäveteinen ja jotenkin kummallinen.

    Itellä ei oo vielä ollut tilaisuutta lukea tota Tarttin uusinta kirjaa, ehkä se on sitten jotain noiden kahden väliltä. :D Toivottavasti enemmän kuitenkin Jumalat juhlii öisin -tasoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se yksityiskohtaisuus lähinnä vain turhautti muutenkin niin hitaasti etenevässä ja pitkässä kirjassa : D

      Goldfinch (Tiklikö se nyt suomeksi oli...) onneksi ainakin takakansitekstin perusteella kuulostaisi olevan lähempänä Jumalat juhlivat öisin -tyyliä : ) toisaalta se on samanlainen järkäle kuin Pieni ystäväkin...

      Poista