Kouluun huomenna, outoa. Minua hieman ahdistaa, olen nyt virallisesti johdon assistenttityön opiskelija, eli en ole enää sillä luokalla kuin syksyllä. En kuulu heihin enää. Olen kuitenkin tunneilla heidän kanssaan vielä ainakin nyt keväällä, joten en pääse tutustumaan uuteen luokkaani vielä oikein mitenkään. En siis oikein kuulu kunnolla kumpaankaan.
Tänään asia vaivaa minua vähemmän kuin eilen, ehkä edes joku ja:laisista on aktiivinen koulun ulkopuolisessa toiminnassa ja saisin edes jonkun kaverin sitä kautta.
Eilen perheeni kävi täällä "tuparikahveilla" ja saimme lahjakassillisen kaikkia kivoja juttua keittiön kaappeja täyttämään. Mausteita ja kastikkeita ja kaikkea sellaista. Pacific Rimiä katsoessamme pääsimmekin dippailemaan kurkku- ja juustotikkuja ihanaan sinihomejuustokastikkeeseen, nam!
Koko päivän Facebook on ollut täynnä inttileskeyspäivityksiä (ja niiden lisäksi ehkä yksi tai kaksi päivitystä niiltä, jotka itse lähtevät armeijaan, panin merkille), enkä oikein tiedä, mitä ajatella. Tunnen kyllä suurta myötätuntoa koska eihän se varsinkaan alussa kivaa ollut, mutta en tiedä. Olin kai itse sitten vain tosi kummallinen vuosi sitten, kun en valittanut asiasta kuin ehkä yhdelle ihmiselle ja silloinkin tämä ihminen tuli ensin itse kyselemään, että miltä minusta nyt tuntuu. Otin vain sen asenteen, että se armeija on nyt vain välttämätön vaihe meidän suhteessamme ja se vain pitää selvitä - ja nyt kun olemme selvinneet siitä, suhteemme on paljon vahvempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti