tiistai 18. helmikuuta 2014

Our song has not been sung, so long live us


 Olen niin iloinen, että pääsin sinne All Time Lown keikalle, siellä oli mahtavaa. Okei, eilen todellisuuteen palaaminen ja kaiken negatiivisen mieleen palaaminen oli vielä enemmän perseestä kuin olisin osannut kuvitella, mutta oli se silti sen arvoista.

Jo alussa pääsimme lähemmäs esiintymislavaa kuin olisin osannut odottaa ja parhaimmillaan minun ja Jack Barakatin välissä oli vain kaksi tai kolme ihmistä ♥ Ja sain Alex Gaskarthin kädessä olleen juomapullon!



Harmi, kun minulla ei ole Jackista yhtään onnistunutta kuvaan :< Se mies hyppelee ja juoksentelee liikaa!
Asiasta kukkaruukkuun. Tajusin eilen illalla, että ne asiat, joita olen joulukuusta asti stressannut liioitteluun asti ovat nyt kaikki menneet ohi - selvisin niistä. Okei, se yksi opettaja ei ole vieläkään vastannut sähköpostikyselyihini, mutta se ei ole enää itsestäni kiinni. Ja tuleehan niitä stressattavia juttuja lisää - kuten vaikka kesätyöt - mutta kiva huomata, että mikään peloistani ei toteutunut.

Loppuun vielä jotain hyvin surullista: rakas melkein kolmevuotias iPodini on lopettanut synkronoimisen, se kyllä latautuu kun laitan sen kiinni tietokoneeseen, mutta siihen se sitten jääkin. Takuu loppui viime kesänä ja googletteluni perusteella todennäköisin syy on kiintolevyn hajoaminen ja sen korjaaminen maksaisi enemmän kuin uusi soitin. Harmittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti